Olen huomannut, että viime vuosina olen kaivannut ympärilleni turvallisuuden tunnetta. Spontaanisuuden tilalle on tullut suunnitelmallisuus, jonka taustalla on tarve asioiden hallittavuuteen. Kehoni ja mieleni kaipaavat entistä enemmän lempeyttä. Onko kyseessä sitten kiireisen nyky-yhteiskunnan aiheuttama vastareaktio tai taipumus herkkyyteen ja oman tilan tarpeeseen. Turvallisuuden kaipuuni alkoi varsinaisesti opiskeluitteni loputtua, kun huomasin uupuvani uudessa työssäni ja pääkaupungin sykkeessä. Huomasin silloin haluavani karsia monet aiemmin rakkaaksi koetut harrastukset, ylimääräiset menot ja äänet elämästä. Vaikka edelleen nautin niistä, koin ne aina etukäteen ahdistaviksi velvollisuuksiksi, vaikka tunteeni olisivat pitäneet olla päinvastaiset. Aloin arvostamaan aikaisempaa enemmän viihtyisää kotia, jossa sai rauhoittua ruokaa laittaen ja kirjaa lukien.
Vaalin vieläkin paljon kotoilua, vaikka mieleni tekisi välillä aktiivisempaa arkeen ja enemmän erilaisiin tapahtumiin ja harrastuksiin. Monesti kotoilu tarjoaa kuitenkin seesteisemmän mielen ja tasapainoisemman olon, kuin esimerkiksi kaupungilla kiertely. Pehmeät materiaalit, hiljaisuus ja käsillä tehdyt asiat tukevat rauhoittumistani. Huomaan kaipaavani ja vaalivani vakautta. Taloudellisesti turvaa, ettei rahaa tarvitsisi miettiä arjessa. Jääkaappia, josta löytyy nälkään aina ruoka-aineksia. Säännöllistä liikuntaa, joka tarjoaa riittävästi vastapainoa lempeydelle, jota kotoilu tarjoaa kirjojen, tv-sarjojen ja kotitöiden muodossa. Myös ihmissuhteissa kaipaan turvallisuuden tunnetta. Minun on vaikeampi luoda uusia ystävyyssuhteita, sillä alitajuisesti mietin torjutuksi tulemista ja ystävyyssuhteiden lyhytkestoisuutta. Sen sijaan pitkäaikaiset ystävyys- ja perhesuhteet antavat arkeeni turvallisuuden tunnetta. Nämä ihmiset ovat olleet jo vuosia elämässäni ja tulevat myös olemaan siellä jatkossa. Nämä ihmiset eivät horjuta seesteisyyttä, jota kovasti olen rakentanut arkeeni.
Turvallisuuden tunteen hakeminen elämään lisää myös pientä pelkoa muutoksia kohtaan. Kun on hyvä näin, tuntuu epätietoinen muutos ajoittain ahdistavalta. Tulevaisuus tuo kuitenkin eteen monia muutoksia ja haluan, uskoa niiden olevan pääasiassa positiivisia ja elämää rikastuttavia kokemuksia. Haluisinkin hieman lisätä uteliaisuuttani uusia asioita kohtaan ja ajatella, että monet hienot asiat eivät tapahdu siellä missä on kaikista turvallisinta olla. Elämä on kuitenkin arvaamaton seikkailu, eikö vain?
