Seison ulkona kädet taskuissa.
Hennot auringon säteet, jotka päivällä vilahtivat ovat haihtuneet iltapäivällä laskeutuvan pimeyden tieltä. On viileää ja pakkasta. Ulkona on talvi.
Ei ehkä perinteinen talvi, jonka muistamme lapsuudestamme, mutta sellainen josta tulee nykyajan lapsille sellainen normaali talvi. Ne erityiset päivät, jolloin pääsee rakentamaan lumilinnaa ja laskemaan mäkeä ilman, että pilkistävä ruoho hidastaa vauhtia.
Taskussa on lämmin. Käteni ovat tyytyväiset villakangastakkini taskuihin, jossa tuntuu kotoisalta ja turvalliselta.
Minunkin tekisi mieli mennä sinne taskuun.
Sujahtaa sinne kuin kani koloon. Siksi aikaa, kunnes bussi saapuu pysäkille.
Joskus minulla on sormikkaat mukana, mutta jätän ne laukkuun ja pidän kädet taskussa. Koska niin on hyvä.
Ps. taskut tuntuvat turvallisilta myös vieraissa paikoissa, kuten hississä