Otsikko on Pariisin Kevään kappaleesta.
Jokainen on varmasti kokenut sen tunteen joskus.
On sitä sitten yksin tai yhdessä heittäytynyt, lyhyen tai pitkän aikaa samassa liidossa, toinen muuttaa mielen. Henkilökohtaisesti se voi tuntua takin kääntämiseltä, vaikka usein kyse on muista asioista.
Voi olla vaikea uskoa, että 23-vuotiaana on ehtinyt tavata monta takinkääntäjää. Itsekin olen ollut sellainen.
Sellaista ei voi tunnistaa päällepäin.
Ja ehkä hyvä niin, se on sitä elämänkokemusta mitä kerrytetään. Joskus sen takin toisella puolella on ihan erilainen vuori, kun on kuvitellut. Takki ei olisi tullut lämmittämään talvella ja toisen takin vuori ei olisi toiminut kesällä. Usein takinkääntäjä ennakoi, silloin kun toinen ei ole vielä nähnyt vuoria. Tavallaan takinkääntäjä auttaa säästämään hukkaan heitettyä aikaa.
Täydellisen takin etsiminen on haastavaa, on oltava ajoissa liikeella, tunnistettava oma maku massatuotteiden keskellä ja päästettävä takki iholle, ennenkuin tietää istuuko se päälle. Mutta uskon, että sitten kun se takki löytyy, se tuntuu oikealta ilman epäilyjä. Se ei vaadi painonpudosta, hiusten värjäämistä, katu-uskottavampaa asennetta tai lisää itsevarmuutta. Siinä on vuori kunnossa ja vaikka takin kääntäisi, eteen ei tule pettymyksiä!
sydän sinulle, niin herkkää ja syvällistä.