Löysin self-help ja onnellisuutta lisäävät tehtäväkirjat reilu vuosi sitten. Paljastan nyt, että olen ollut hieman innostunut onnellisuus -kirjoista. Olen rustaillut viikoittain asioista, jotka tekevät minut onnelliseksi ja asioista, joista haluan luopua. Olen pohtinut, mikä on tehnyt minut lapsena onnelliseksi ja miten voisin toteuttaa näitä asioita elämässäni nyt aikuisenakin. Tämän onnellisuuden pohtiminen on tehnyt hyvää. Olen ollut hetkessä kiitollinen pienistä asioista kuten aamukahvista ja auringonpaisteesta ulkona. Tai siitä, että kroppani on terve ja pääsen illalla juoksulenkille. Tehtäväkirjaa täyttäessä olen myös surrut menetettyjä unelmia tai omaa mielialaani, joka ei ole osannut joka viikko iloita perusarjesta. Kaikkihan nykyään tuntuvat korostavat hyvän arjen merkitystä, kuinka siitä kuuluisi nauttia.
Parasta on ollut tajuta, miten pienestä oma arjen onnellisuus voi olla kiinni. Eniten olen tehnyt työtä omien ajatusteni kanssa. Minulla saa olla laiskoja päiviä, jolloin en saa asioita tehdyksi. Kelpaan tälläisenä, tavallisena ja arjessa hieman homssuisena (tarkoitan hiuksia, vaatteita, sitä kaikkea, joka ei näytä silmääni hyvälle omassa pukeutumisessa). Mielialani voivat olla matalalla, mutta kaikki on hyvin silti. On normaalia, että minua tylsistyttää, enkä tiedä mitä järkeä joissain asioissa on.
Onnellisuutta olen lisännyt tietoisilla asioilla. Olen syönyt tietoisemmin, liikkunut tietoisemmin. Olen hymyillyt, vaikka ei ole ollut erityistä syytä hymyillä ja sanonut itselleni aamulla, että tästä tulee hyvä päivä. Niin, nämä kuulostavat kliseisiltä, mutta juuri nämä pienet tietoiset asiat ovat lisänneet hyvinvointia ja onnellisuutta. Olen myös yrittänyt olla sosiaalisempi, siis nähdä ystäviä enemmän. Unohdan aina, miten onnellisuuttani lisää, kun saan viettää aikaa ja keskustella minulle tärkeiden ihmisten kanssa.
Erilaisia podcasteja, puheohjelmia olen kuunnellut etenkin kokatessa ja ulkoillessa. Ne ovat yleensä sellaisia, missä puhutaan itsensä kehittämisestä tai parhaimmillaan sellaisia missä höpötellään turhanpäiväisiä asioista. Podcastit ovat tuoneet ääntä hiljaisuuteen ja vähentäneet yksinäisyyden tunnetta, jota koen vielä ajoittain ”uudessa” kotikaupungissani. Podcastien kuuntelussa pidän jo pelkästään siitä, että joku puhuu. Puheenääni (keskustelu) on kodikas tunne, kun on kasvanut viisihenkisessä perheessä. Olin viikonloppuna mökillä. Aamulla herätessä kuulin alakerrasta puheensorinaa ja lautasten kilinää. Se oli ihanin tapa herätä uuteen aamuun, jonka tiedän.
Kannattaa ottaa lukuun Maria Boreliuksen Bliss kirja jos haluat vähän erilaisen ”selfhelp” kirjan! En ole itse vielä saanut kokonaan kuunneltua sitä, mutta tähän mennessä vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta.
Kiitos vinkistä! Laitoin kirjan heti varaukseen kirjastossa.