Minulla on ollut jo pidempään matkakuume.
Selatessani kuvia kreikan saariston turkoosista merestä, kohoavista rinteistä ja valkoisista taloista, joiden ikkunoiden välissä roikuu pyykkiä kuivumassa tajusin, että matkakuumeeni on eniten lähtimis-tunnelman kaipuuta.
Se kun pakkaa laukun ja odottaa kovasti tulevia päiviä. Ostaa lentokentällä tai juna-asemalla kahvin, joka on hieman ylihinnoilteltu. Mukaan tarttuu uusin naistenlehti, jota arkena ei tulisi ostettua. Olo on huoleton ja odottavainen.
Tämän voisi toteuttaa myös kotimaan matkailulla.
Lapsena takakonttiin pakattiin teltta, jalkatilaan koira ja takapenkillä oli sopivan täyttä. Telttailu oli hauskaa kuin mikä, mutta riemuitsimme näkyvästi kun yhdenä kesäpäivänä syntyi niin kova ukkosmyrsky, että suuntasimme porukalla hotelliin yöksi. Hotellissa saimme katsoa heppatyttöjen ohjelmaa ja taisimme käydä uima-altaassakin. Vaikka lapsena kaikki koetaan moninverroin hauskempana ja jännenpänä, olen haaveillut reissusta, johon pakkaisin teltan ja hyvän ystävän. Ja pannukahvi ainekset. Tai sitten suunnata paikkoihin, jossa on persoonallisia majoituksia Villoissa ja pienissä aamiaismajoituspaikoissa.
Hanko on listallani ja Ahvenmaa voisi olla upea pyöryilykohde.
Mitä muita ihania paikkoja Suomesta löytyisikään?
Interraililla opin, että raha ei ole onnistuneen reissun tai unohtumattomien kokemusten mittari.
